Asgerd Summelinin säätiö sr.

Fru Asgerd Summelin F. Underberg
★ Telemark, Norge 2.11.1887
† Helsingfors 4.1.1958

Säätiö on perustettu vuonna 1960 ravintoloitsija Asgerd Summelinin (os. Underberg, s. 2.11.1887, k. 4.1.1958) testamentin perusteella. Säätiön sääntöjen mukaisena tarkoituksena on taloudellisesti tukea vanhuksia ja erityisesti sellaisia, jotka ovat norjalaista syntyperää, ylläpitämällä vanhainkotia, hankkimalla asuntoja ja tarjoamalla niitä edullisesti vanhuksille asuinkäyttöön tai jakamalla avustuksia. Säätiö toteuttaa sääntöjen mukaista tarkoitustaan ylläpitämällä Helsingin kaupungin vuokratontilla Helsingin Etelä-Haagassa (Kylätie 16) omistamaansa vuonna 1971 valmistunutta asuinkerrostaloa. Säätiö vuokraa kiinteistön 48 asuntoa senioreille.

Säätiön toiminta keskittyy lähes yksinomaan Kylätien kiinteistöön, jossa on meneillään mittava perusparannus. Säätiön hallitus on tehnyt pitkäjänteistä suunnittelutyötä, jotta kiinteistö palvelee asukkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla itsenäisessä senioriasumisessa. Tavoitteena on, että ajanmukaisesti päivitetyt asunnot ja yhteistilat tarjoavat puitteet turvalliseen, terveelliseen, taloudelliseen ja toiminnalliseen senioriasumiseen.

Säätiön hallitukseen kuuluvat:

Eeva Kemmo, puheenjohtaja
Torfinn Slåen, jäsen
Michael Lackschewitz, jäsen

Asiamiehenä (isännöitsijänä) toimii Matti J. Mäkinen.

Tiedotteet

Tiedotamme tässä ajankohtaisista Kylätie 16:ta koskevista asioista.

23.11.2021

Vuokralle tarjotaan yksiöitä

Yksiöitä (1h, kk, kph / 25-25,5 m2) on vielä vapaana ja muuttamaan pääsee vaikka heti! Ota yhteyttä: Nina Hertell, 040 068 4777, vuokraus@asgerdsummelin.fi

8.7.2021

Vuokralle tarjotaan asuntoja

Haettavissa on 1h, kk, kph sekä 2h, kk, kph. Asunnot valmistuvat: 10/2021 (B-porras) ja 2/2022 (A-porras). Ota yhteyttä: Nina Hertell, 040 068 4777, vuokraus@asgerdsummelin.fi

9.8.2020

Uudet verkkosivut

Olemme julkaisseet uudet verkkosivut. Tervetuloa tutustumaan toimintaamme!

Historiikki – Asgerd Summelin – Norjan syrjäseudun torpasta ravintoloitsijaksi Helsinkiin

Les historikken på norsk

Etelä-Haagassa sijaitseva Kylätie 16 on puolen vuosisadan ajan tarjonnut edullista ja viihtyisää asumista yli 60-vuotiaille helsinkiläisille. Rakennuksesta saamme kiittää säädepääoman testamentannutta rouva Asgerd Summelinia. Tiedämme rouvan elämästä varsin vähän, mutta joitakin faktoja on sentään jäänyt historiankirjoihin. Tiedämme muun muassa sen, että hän oli harvinaisen etevä ja menestyksekäs liikenainen, jonka elämä alkoi pienessä norjalaisessa torpassa.

Asgerd Underberg syntyi 2.11.1887 Seljordin kunnassa Etelä-Norjan Telemarkin läänissä. Eri lähteistä löytyy sekä etu- että sukunimestä useita kirjoitusmuotoja kuten Asjerd, Askjær, Underberg ja Undeberg. Etunimi tarkoittaa henkilöä, jota (muinaiset) jumalat asit pitävät rakkaana (kjær = rakas).

Vuonna 1900 suoritetun väestönlaskennan mukaan hänen isänsä oli Andres Torsen Underberg, s. 1828 ja äiti Asjerd Tovsdatter, s. 1841. Sekä isä että äiti olivat siis varsin iäkkäitä Asgerdin syntyessä, isä59-vuotias ja äiti 46-vuotias. Asgerdin ainoa sisarus oli kaksi vuotta vanhempi veli Tor Andresson. Pieni perhe oli torppareita eikä väestönlaskennassa kymmenen vuotta myöhemmin löydy heistä enää mainintaa, vaan toinen perhe asutti jo heidän torppaansa.

Kirkonkirjojen mukaan Askjær kastettiin kuukauden ikäisenä 2. marraskuuta 1887. Hänen rippijuhlansa oli 12. lokakuuta 1902, jolloin hän oli 15-vuotias. Arvosana nuoren neidon kristinuskon tiedoissa oli G, joka on lyhenne sanasta Godt.

LIIKENAISENA SUOMESSA

Ripille pääsyn jälkeen Asgerdista löytyy uutta tietoa vasta 20.7.1921, jolloin Hufvudstadsbladetin ilmoituksen mukaan hän oli mennyt naimisiin majuri Ernst Wilhelm Summelinin kanssa. 33-vuotias norjalaisneiti nai 17 vuotta vanhemman miehen, eikä heille suotu kovin pitkää yhteistä elämää. Viisi vuotta myöhemmin 11.11.1925 oli Finlands Allmänna Tidningissä ilmoitus, että mahdollisia vaatimuksia biträdande packhusinspektorn, majoren Ernst Wilhelm Summelinin kuolinpesän suhteen on ilmoitettava Vaasan raastupaan viimeistään vuoden päästä. Pariskunnalla ei ollut perillisiä.

Asgerd Summelin eli leskenä 32 vuotta. Leskirouva oli etevä ja menestynyt liikenainen. Hän osti asuntoja ja kiinteistöjä, joiden avulla hän sai vakuuksia lainoihin. Hän sijoitti osakkeisiin ja lainasi rahaa firmoille ja liikekumppaneille.

Hänen varsinainen liiketoimintansa liittyi kuitenkin ravintoloihin, joita hän omisti useita. Muun muassa ravintolat Bulevardia, Frisco ja Gambrini olivat hänen omistuksessaan.

HUOMATTAVA TESTAMENTTI

Kun Asgerd Summelin kuoli Helsingissä 4.1.1958, hän jätti jälkeensä merkittävän omaisuuden. Testamentin mukaisesti hänen koko omaisuutensa säätiöitettäisiin ja säätiön tarkoitukseksi tulisi “skänka pekuniärt stöd åt äldre personer och särskilt sådana, vilka äro av norsk börd, antigen genom att upprätthålla ett ålderdomshem eller på annat lämpligt sätt”.

Säätiön tarkoitus on siis myöntää taloudellista tukea iäkkäille henkilöille ja erityisesti sellaisille, jotka ovat norjalaista alkuperää, joko perustamalla vanhainkoti tai muulla sopivalla tavalla. Säätiön hallituksessa tulee istua kolme jäsentä, joista kaksi Kansallis-Osake-Pankin Notaario-osaston nimeämiä ja kolmas paikallisen norjalaisen yhdistyksen valitsema. Asgerd Summelin oli Den Norske Forening i Finlandin jäsen vuodesta 1949.

Testamentti tuli lainvoimaiseksi ja säätiöstä oikeusministeriön hyväksymäksi vuonna 1960. Säätiöitetty omaisuus oli perunkirjoitusarvoltaan 14 576 876 markkaa. Suomen Pankin rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan tämä summa vastaa vuoden 2019 rahassa 348 700 euroa.

Kesti lähes 10 vuotta ennen kuin säätiön hallitus ryhtyi toimeenpanemaan testamentin jättäjän tahtoa vanhainkodin rakentamisesta. Tuona aikana käytiin monivaiheinen ja mielenkiintoinen oikeusprosessi, joka eteni korkeimpaan oikeuteen saakka. Rouva Summelin oli näet jättänyt huomattavat varat KOP:in tallelokeroon viestillä, että varat jaettaisiin 22 norjalaiselle sukulaiselle kaikessa hiljaisuudessa. Säätiö vei oikeuden arvioitavaksi, kuuluivatko pankin tallelokeroon jätetyt varat säätiölle vai kirjeissä mainituille norjalaisille sukulaisille. Oikeus katsoi, että rouvan tallelokeroon jätetyt varat kaikki kuuluvat rouvan testamentin mukaisesti perustetulle säätiölle. Katsottiin, että tallelokeron sisältö ja kirjeenä tehty osoitus sukulaisille, ei täyttänyt Suomen lahja- ja lahjoituslainsäädäntöä. Päätös vahvistettiin hovioikeudessa ja lopulta korkeimmassa oikeudessa.

TALO KYLÄTIELLÄ

Nyt oli kuitenkin vihdoin tullut talon rakentamisen aika. Helsingin kaupungin kanssa neuvoteltiin Etelä-Haagassa olevan Kylätie 16 tontin vuokraamisesta vuoden 2030 loppuun. Ilmaisen vuokran ehtona oli, että tontille rakennettava vanhainkoti olisi avoinna henkilöille, jotka ovat asuneet Helsingissä tai Helsinkiin liittyvillä alueilla viimeiset 10 vuotta.

Kun piirustukset olivat valmiit ja hyväksytyt, saatiin Arava-laina kolmasosaan lasketuista rakennuskustannuksista. Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1970 ja talo seisoi valmiina 30.8.1971. Neljässä kerroksessa on 1960 kerrosneliötä ja rakennuksen tilavuus on 6900 m3. Talossa on 40 kpl 26 m2 yksiöitä ja 8 kpl 41 m2 kaksioita. Kaikissa asunnoissa on WC/suihkuhuone ja ikkunallinen keittiönurkkaus.

Talohankkeen rahoittamiseksi myytiin myös säätiölle testamentattua omaisuutta, muun muassa kolme ravintolaa ja muutama kiinteistö.

Alkuperäisestä ajatuksesta vanhainkodin palveluista eli vanhainkodin perustamisesta ja ylläpitämisestä luovuttiin ilmeisesti taloudellisista syistä ja kiinteistöstä tuli vuokratalo, jonka kuluja katetaan vuokratuloilla. Testamentin hengen mukaisesti vuokralaisten valinnassa otetaan huomioon heidän taloudellinen tarpeensa edulliselle vuokra-asunnolle.

Rouva Summelinin oma asunto Uudenmaankadulla tuli testamentin mukaan jäättää sellaisenaan ja muuttumattomana säätiön hallintaan. Kolme isoa huonetta piti jättää säätiön kokoontumistiloiksi ja kaksi pienempää huonetta vanhusten kodeiksi. Vuosien saatossa tämä koskemattomuus tuli säätiölle ongelmalliseksi, sillä erityisesti huonekalut ja tekstiilit kärsivät käyttämättömyydestä ja ajan hampaasta.

Säätiön hallitus haki lainopillista konsultointia, jonka perusteella asunto myytiin vapailla markkinoilla. Myynnistä saadut varat sijoitettiin tulevia remontteja varten.

Historikk – Asgerd Summelin – fra husmannsplass i Norge til restauranteier i Helsingfors

Huset i Byavägen 16 i Södra Haga har i et halv århundre bydd på rimelige og koselige utleieleiligheter til eldre Helsingforsboere over 60 år. Kvinnen å takke for bygget er norskfødte Asgerd Summelin, som testamenterte midler til byggingen. Vi vet veldig lite om denne damens liv, men noen interessante fakta finnes dokumentert. Vi vet for eksempel at hun var en dyktig og fremgangsrik forretningskvinne, som startet livet på en liten husmannsplass i Norge.

Asgerd Underberg ble født 2.11.1887 i Seljord kommune i Telemark fylke i Norge. I ulike kilder skrives navnet hennes på forskjellige måter som Asjerd, Askjær, Underberg og Undeberg. Fornavnet betyr en person som æsene (gudene i norrøn mytologi) hadde kjær, var glade i.

Ved folketellingen i 1900 oppgis det at hennes far var Andres Torsen Underberg, f. 1828 og mor Asjerd Tovsdatter, f. 1841. Både far og mor var altså ganske gamle da Asgerd ble født, far var 59 år og mor 46 år. Asgerds eneste søsken var en to år eldre bror Tor Andresson. Ved folketellingen ti år senere finnes det ingen opptegnelse for den lille familien, og en annen familie står oppført på samme plassen.

Ifølge kirkebøkene ble Askjær døpt en måned gammel 2. november 1887. Hun ble konfirmert 12. oktober 1902 da hun var 15 år gammel. I kristendomskunnskap fikk hun karakteren G (godt).

FORRETNINGSKVINNE I FINLAND

Etter konfirmasjonen finner vi ikke ny informasjon om Asgerd før 20.7.1921, da hun ifølge en annonse i Hufvudstadsbladet hadde giftet seg med major Ernst Wilhelm Summelin. Den 33 år gamle norske frøkenen hadde giftet seg med en 17 år eldre mann, og de ble ikke velsignet med noe langt liv sammen. Fem år senere, den 11.11.1925 var det en annonse i Finlands Allmänna Tidning at eventuelle fordringer til dødsboet etter biträdande packhusinspektorn, major Ernst Wilhelm Summelin må rettes til Vasa tingrett senest innen et år. Paret hadde ingen arvinger.

Asgerd Summelin var enke i 32 år. Enkefruen var en dyktig og fremgangsrik forretningskvinne. Hun kjøpte leiligheter og fast eiendom, som hun brukte som garantier for lån. Hun plasserte i aksjer og lånte ut penger til firmaer og forretningsforbindelser. Hennes egentlige virksomhet var imidlertid knyttet til restauranter, som hun eide flere av. Blant annet restaurantene Bulevardia, Frisco og Bambrini var hennes.

ET BETYDELIG TESTAMENTE

Da Asgerd Summelin døde i Helsingfors 4.1.1958, etterlot hun seg en betydelig formue. Ifølge testamentet skulle hele formuen plasseres i en stiftelse, og formålet med stiftelsen skulle være “att skänka pekuniärt stöd åt äldre personer och särskilt sådana, vilka äro av norsk börd, antigen genom att upprätthålla ett ålderdomshem eller på annat lämpligt sätt”.

Stiftelsens formål er altså å bidra med økonomisk støtte til eldre personer, og særskilt til slike som er av norsk herkomst, ved å opprette et aldershjem eller på annen passende måte. I styret for stiftelsen skal det sitte tre medlemmer, to oppnevnt av notarieavdelingen i Kansallis-Osake-Pankki og det tredje valgt av Den Norske Forening i Finland. Asgerd Summelin var medlem i foreningen fra 1949.

Testamentet ble lovgyldig og stiftelsen godkjent av departementet i 1960. Verdien av stiftelsens formue var ved arveoppgjøret på 14 576 876 mark. Ifølge kalkulatoren ved Finlands Banks pengemuseum tilsvarer denne summen 348 700 euro i 2019.

Det tok nesten 10 år før stiftelsens styre kunne sette testamentets vilje ut i livet og starte byggingen av et aldershjem. I løpet av disse årene gikk man gjennom en mangslungen og interessant rettsprosess, som gikk helt opp til Høyesterett.

Fru Summelin hadde nemlig plassert betydelige midler i en bankboks i KOP (Kansallis-Osake-Pankki) sammen med et brev om at midlene skulle fordeles på 22 norske slektninger i all stillhet. Stiftelsen ville ha rettens avgjørelse om midlene i bankboksen tilhørte stiftelsen eller de nevnte norske slektningene.

Retten anså at pengene som var plassert i bankboksen, i sin helhet tilhørte stiftelsen som var opprettet for å ivareta fruens siste vilje. Man anså at bankboksens innhold og brevet til slektningene ikke var i overensstemmelse med finsk lovgivning for gaver og donasjoner. Beslutningen ble bekreftet i neste rettsinstans og til slutt i Høyesterett.

HUSET I BYAVÄGEN

Nå var det imidlertid endelig blitt tid for å starte byggingen. Man fikk forhandlet fram en avtale med Helsingfors by om leie av tomten i Byavägen 16 til slutten av år 2030. Vilkåret for gratis leie av tomt, var at aldershjemmet skulle være åpent for personer som har bodd i Helsingfors eller områdene omkring de siste 10 årene.

Da tegningene var ferdige og godkjente, fikk man Arava-lån til en tredjedel av de kalkulerte bygge kostnadene. Byggearbeidene startet høsten 1970 og huset stod ferdig 30.8.1971. Det er på 1960 m2 i fire etasjer, og bygget har et volum på 6900 m3. Huset rommer 40 stk. ettromsleiligheter på 26 m2 og 8 stk. toromsleiligheter på 41 m2. Alle leilighetene har WC/dusj og kjøkkenkrok med vindu. For å finansiere byggingen, solgte stiftelsen også testamentert eiendom, blant annet tre restauranter og noe fast eiendom.

Den opprinnelige tanken om opprettelsen at et aldershjem med tilhørende tjenester ble droppet, antagelig av økonomiske årsaker. Huset ble til utleieleiligheter der utgiftene dekkes av leieinntektene. I testamentets ånd tas det ved valg av leieboere hensyn til deres økonomiske behov for rimelig leie.

Fru Summelins egen leilighet i Nylandsgaten skulle ifølge testamentet beholdes uforandret i sin opprinnelige stand og i stiftelsens forvaring. De tre store rommene skulle være stiftelsens forsamlingslokaler, og de to minste rommene skulle være hjem for eldre. Med årene ble kravet om å la leiligheten være uforandret problematisk for stiftelsen, da særlig møbler og tekstiler tar skade av å stå ubrukt og tæres av tidens tann.

Stiftelsens styre søkte juridisk bistand, og leiligheten kunne til slutt selges på det frie marked. Midlene fra salget ble plassert med tanke på framtidig oppussing av huset.